Tuuli Oikkonen

Kiitos kun ostatte teoksiani 💘 Kiitos ylipäänsä valinnasta hankkia kotimaista taidetta kotiisi 🙏

Se että te siellä valitsette minun rakkaudella, joskus kyynelillä ja hiellä, tuhtaamia teoksia kotiinne, on äärimmäinen kunnia. Se tuntuu aina yhtä upealle, että juuri sinä olet valinnut juuri minun tekemän teoksen. Että se teos, johon olen laittanut palasen itsestäni, on resonoinut sinua, kutkutellut jotain sielun sopukkaa, ja saa nyt olla seinälläsi. Kotonasi. Silmiesi edessä joka ikinen päivä. Olla mukana niin monissa hetkissä elämääsi, perheesi elämää. Teos ehkä muuttaa mukanasi. Sinulla muodostuu siihen oma, ihan erilainen, suhde kuin minulla siihen on. Ja parhaassa tapauksessa, kun sinä siirryt ajasta ikuisuuteen teos jatkaa elämää sinulle jonkun tärkeän ihmisen kodissa. Hullu ajatus, m***a myös niin siistiä!

Rakastan saada näitä kuvia teiltä taiteeni ostajilta, jossa teokseni on kotienne seinällä. Lähettäkää niitä minulle, jos vain suinkin koette sen mahdollisena. On jotenkin liikuttavaa nähdä oma teos asettuneena paikoilleen. Sinne missä sen kuuluukin olla - teidän kotien seinillä 💛

Tulevana viikonloppuna la-su 25.-26.11. sulla on mahdollista ostaa taidetta suoraan minulta, nimittäin otan joulumyynteihin pienen varaslähdön ja myyn IGssä storyjen puolella joitakin pienimpiä teoksiani (toki isojakin saa ostaa 😅). 🤶❣️✨

9.12 meillä on Taiteen Talon Joulumarket sekä ennen joulua Taidelainaamolla on upea Talvinen Taidebasaari, josta voi vielä tehdä hienoja löytöjä Turun Taiteilijaseuran jäsenten teoksista 💛

Tiedän, että siellä on paljon seuraajia, jotka eivät juuri tunne minua. Jokainen teistä lämmittää mieltäni. Tuntuu jännältä ja hienolta ja hassulta ja ihanalta, että taiteeni (ja minä) kiinnostaa. Pitkään olen miettinyt, että haluaisin esittäytyä jotenkin teille, jotka olette vastikää hypänneet matkaan mukaan. Jotenkin kuitenkin koen sen vaikeaksi. Mistä lähtisin? Mitä kertoisin? Ehkä täytyy tehdä m***a esittelyä ja jokaisessa kertoa eri asioita, kun ei osaa päättää. Minun kohdallani helposti käy niin, etten tee sitten ollenkaan.

M***a nyt sen teen. Lähden alusta. Olen Tuuli. Alkujani Pohjois-Pohjanmaalta, Kempeleestä. Asuin pitkään Oulussa. Opiskelin kasvatustieteen maisteriksi. Tiesin olevani väärässä paikassa. M***a se koulu oli myös iso kasvun paikka. Sen jälkeen suuntasin Rovaniemelle ja kohti kuvataidetta. Sain taiteen maisterin paperit, m***a sen lisäksi sain paljon itsevarmuutta taiteilijana sekä kaikupohjaa omille pohdinnoilleni taiteesta. Kiitos siitä upeille opettajille (jotka ovat myös huikeita taiteilijoita sekä muutamalle korvaamattomalle opiskelutoverille). Rovaniemellä pidin myös debyytti näyttelyni. Ai saakeli se oli jännittävää. Näyttelyssä oli kolme (kyllä kokonaiset kolme) teosta. Ne olivat isoja tosin. Paras palaute oli, kun maalauksen opettajani tuli tilaan ja katseltuaan ensin teoksia hiljaa sanoi: ”En osannut odottaa tällaista - mahtavaa!”. Pohjoinen on lähellä sydäntä. Sinne täytyy päästä tasaisin väliajoin. Uskon, että joskus menen sinne pysyvämmin. M***a ei vielä. Muutimme Turkuun 2019. Täällä on hyvä nyt. Turku on taiteilijaystävällinen kaupunki. Se on arvokasta. Opetan kuvataidetta. Tällä hetkellä yläkoulussa. On vaikeaa löytää balanssi opetuksen ja oman taiteen tekemisen välille. Molemmissa antaa itsestään niin paljon. Ei molempiin tahdo riittää. Itselle taiteen tekeminen on tapa jäsentää ajatuksia maailmasta. Elämästä. Se on välttämättömyys. Viime aikoina taide on ollut eritysesti väylä pohtia itseä ja sisintä. Koittaa päästä yhteyteen. Pohtia mitä olen, jos unohdan sen minuuden, joka on rakentunut ajan saatossa. Löydänkö eläimen minussa. No nyt loppui tila. Jatkan toisella kertaa. 💘