Muudi

Rasismin vastainen viikko 2026

Kuinka usein me oletetaan jotain toisesta, ilman että edes huomataan sitä itse? Tässä videossa syntyy nopea oletus: puhutaan englantia, vaikka toinen puhuu suomea. Tää on esimerkki toiseuttamisesta.

Toiseuttaminen on sosiaalinen prosessi, jossa normista poikkeaviksi nähdyt yksilöt tai ryhmät määritellään ulkopuolisiksi. Se tapahtuu esimerkiksi nimeämisen, luokittelun ja jatkuvien oletusten kautta ihmiselle liitetään tiettyjä piirteitä, joita toistetaan niin, että ne alkaa määrittää häntä. Näin syntyy ja ylläpidetään jakoa “meihin” ja “muihin”. Toiseuttaminen voi heikentää itsetuntoa ja lisätä ahdistusta ja stressiä. Se ei yleensä synny yhdestä tilanteesta, vaan toistuvista kokemuksista, jotka alkaa kuormittaa mieltä ajan kanssa.

Kiitos 💜

Miksei kukaan kertonu meille, että on hyviäkin puolia??!!!??

Vitsit sikseen, tässä nopea muistutus sulle. Sun kokemukset on totta ja aitoja. Niitä ei tarvitse todistaa kenellekään, eikä kukaan muu saa päättää mikä tuntuu susta pahalta ja mikä ei.

Liian usein meille sanotaan että “älä ota kaikkea niin vakavasti”, “älä ajattele vaikeita asioita”, “ei se nyt niin mennyt”. M***a todellisuudessa hiljaisuus ei suojele ketään. Tai noh, se suojelee ongelmaa. Sitten taas välillä on tilanteita, jolloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla hiljaa. Pistä aina oma turvallisuutesi etusijalle.

Vaikka kuka sanois mitä, sulla on oikeus sanoittaa mitä koet. Sulla on oikeus olla sanoittamatta mitä koet. Sulla on oikeus olla vihainen, surullinen, pettynyt tai turhautunut, eikä kukaan voi sanoa että susta tuntuu väärältä. Sulla on oikeus kertoa siitä ääneen. Sulla on oikeus olla kertomatta siitä ääneen. Sulla on oikeus päättää, ei kellään muulla.

Sulla on oikeus olla.

“M***akun sä puhut aina vain negatiivisista asioista.” Ööö, ensinnäkin tutkitusti negatiiviset kokemukset jää mieleen pidempään kuin positiiviset, m***a kun tässä ei edes ole kyse “negatiivisuudesta”, vaan siitä että ihminen jakaa kokemuksiaan.

Jos joku potkaisee sua, puhutko sä “negatiivisesti” vai kerrotko vain mitä tapahtui?

Samat ihmiset, jotka mahdollistavat tässä yhteiskunnassa syrjinnän kasvamisen, yrittävät kertoa sulle että sä puhut liikaa syrjinnästä.

Ongelma ei ole sinä.
Ongelma ei koskaan ollut sinä.

Läpi koulujen meille on opetettu, että ihmislaji on selviytynyt, koska se osaa sopeutua muutoksiin meidän ympäristössä. Ne mukautuu siihen, mitä me koetaan jatkuvasti joten ei pitäis yllättää, että sama pätee, kun puhutaan rasismista.

Kun ihminen kohtaa rasismia toistuvasti, hermosto muovautuu ja oppii.

Aivot alkaa tulkita ja analysoida tilanteita tietyn linssin läpi, jolloin ihan neutraalitkin tilanteet voi alkaa tuntua rasistisilta.

Yhtäkkii me ollaan tilanteessa, missä rasismin ennakointi voi aiheuttaa meissä saman reaktion kuin itse rasismi. Kun rasismia on kokenut toistuvasti, sen ennakoiminen voi alkaa ohjata toimintaa. Keho alkaa valmistautua jo etukäteen, ennen kuin mitään on edes tapahtunut. Jokaisella meistä voi olla erilaisia selviytymisstrategioita.

Me ollaan kaikki erilaisia, eikä oo yhtä oikeaa tapaa reagoida. Yhdellä se voi näkyä ylivarovaisuutena ja puolustelevuutena.
Toisella ylisuorittamisena tai hyökkäävyytenä.
Kolmannella hiljaisuutena tai vetäytymisenä.

Kaikki nää voi olla vaa hermoston tapoja pitää sut turvassa. Sun aivot tekee just sitä, mihin ihmisen hermosto on rakentunut
miljoonien vuosien aikana !

Lähde: Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim; Rasismin vaikutukset mielenterveyteen (2025)

rasismijaaivot

Vähemmistöstressi voi saada sut haluamaan sulautua joukkoon ja olla “niin kuin muut”. Kun yhteiskunta viestii, että sun ihonväri, kieli tai kulttuuri tekee susta erilaisen, sitä alkaa helposti varoa ja miettiä jokaista sanaa sekä reaktiota etukäteen.

Joskus se saa sut jopa ottamaan etäisyyttä omasta yhteisöstä tai ihmisistä, jotka muistuttaa sua. Moni oppii jo nuorena, että erottuminen voi olla riski. Että on turvallisempaa peittää tai muokata itseään, ettei joudu selittämään tai kohtaamaan typeriä kommentteja.

Se on tosi kuluttavaa! Jatkuva varuillaan olo ja tarve “sopeutua” vie voimia, lisää ahdistusta ja saa helposti etääntymään omasta identiteetistä ja juurista.

Silloin on helppoa huomata joustavansa omista rajoista tai toimivansa tavoilla, jotka ei oikeasti palvele itseään.

”Miksi mä teen näin, kun ei se toimi?”

Koska kaikki muutkin tekee ja sinä et halua erottua vielä lisää joukosta! TÄÄ ON NIIN YMMÄRRETTÄVÄÄ!

M***a helpotus tulee usein pikkuhiljaa, kun

✨ löytää ihmisiä ja paikkoja, joissa ei tarvitse selittää itseään

✨ huomaa, ettei ole kokemustensa kanssa yksin

✨ tajuaa, ettei aina tarvitse mukautua tai miellyttää

✨ uskaltaa vahvistaa yhteyttä omaan taustaan ja identiteettiin